Ihana ukkonen, nyt kun näkyi oikein kunnon salamoitakin. Tosin tilanteesta puuttui kunnon kamera valo ilmiöiden talletukseen. Ehä joskus=näitä haaveita joidenka suhteen kokee olevansa liian köyhä aina. Eli ostanko mikron vai kameran? Mikron. Säästänkö uudempaan autoon vai ostanko uuden kameran? Auto. Eli joskus sitten.

Aloin tänään kirjoittamaan, koska vihdoin ja viimein sain kuvia siitä peitosta jonka tein öttiäiselle lapsuuden kotiin, jotta sillä olisi sitten tuttuja hajuja tuotavana tänne. Muistaakseni kirjoitin siitä jotain aiemminkin, mutta en mene vannomaan ja jostain johtuen, en jaksa tarkistaa. Syy ehkä tästä:Ottamani kuvat olivat kadonneet aina niin rakkaaseen bitti avaruuteen monien muiden kadonneiden juttujen luokse, niin tietokoneelta kuin kamerastakin. Kamerasta ne saattoi kyllä poistaa muiden kuvien ohella tuo ukon köriläskin.. Kuitenkin, reippaana ajattelin että otanpa samantien uudet kuvat ja lisäilen sitten. Öttiäinen änki jokaiseen, ainoa perheen jäsen joka edustaa joka kuvassa. Mutta ei se mitään, koska tuskin ketään haittaa jos pieni musta karvapallo tuijottaa oma peittonsa hampaiden välissä suloisesti suoraan kameraan? Joo, on se vielä suloinen.. No ei siinä, kamera kiinni koneeseen, uudestaan, uudestaan ja sitten "Vaihda Akku". Kyllä on taas hymy herkässä. Murh.. Kuvia tulossa..joskus..

Oli muuten öttiäinen tänään kokonaiset 6 tuntia ihan keskenään, radio seuranaan kotona eikä vieläkään ole paljastunut syötyjä sohvan kulmia tai mitään. Olen ylpeä! Ilo pissat sitten kyllä kulkikin aina sohvan nurkasta hissiin asti, mutta ne nyt oli odotettavissa ja nopeestihan ne konttasin lattialta.

(Joo, tiedän...Huoh...Näyttäisikin tuolta...Siivoisin useemmin, vaikka omaksi iloksi.)

Tuntuu kyllä vähän tyhmältä, mennä 20 kilometriä autolla paikkaan B, istua sielä 5 tunia ja tehdä jotain järkevää jopa ehkä yhteensä 3 minuuttia? Olisi edes palkka kohdillaan, mutta ei. Istutaan ja istutaan, tuijotetaan liikennetä ja istutaan. Olisin voinut ihan hyvin istua kotonaki, leikkiä öttiäisen kanssa ja tuijottaa telkkaria ja syödä salaattia sen sijaan. Oli sielä sentään mikro, jolla sai tehtyä popkornia. Himoitsin siitä asti ranskalaisia kun tajusin, että siitä olisi mäkkiin alle minuutin matka, kuola valuten yritin kokoaja miettiä muuta ja sitten jo ajattelinkin, että no voisin hakea pienet ranskalaiset, ihan vain olemisen ilosta. Mutta sitten, ajattelin bensan kulutusta, sitä kuinka tyhmää on mennä sellainen matka autolla ja, että kuinka kauan siinä kävellen kestäisi, öttiäinen yksin kotona... Mutta auto on tehty helpottamaan arkea, tai ainakin sillä idealla sitä käytän, se on käyttö esine? Tilanteen pelasti työkaveri, joka mäkkärin muki kädessä toivotti yön jatkot ja eittämättä painoi reilusti yli suositusten, missään mittakaavassa. En hakenut, mieli kyllä teki vielä kotiin päästyäkin, mutta en mennyt ja oon oikeestaan aika iloinen siitä. Tosin sitten soittelin ukolle, joka kertoi jostain hesen uutuudesta jota oli käynyt koittamassa.. Mulla on ranskalais/rasva vaje.

Ja kyllä, se on paha ja tarttuva vaje.. Anteeksi pyyntöni.

Mutta nyt riks raks ja poks nukkumaan.