Elikkä niin.. Alku aina hankala, muuta unohdetaas se nyt kokonaan.

Näin tänään todella kauniin siluetin yhdestä asusta, en tiedä oliko siinä vyötäsille yltävä takki ja hame, vai näkyikö siinä pelkästään syvään uurrettu takki, jonka helma siis kuitenkin kauniisti kellotti. Se oli liian kaukana ja kaikki oli siinä mustaa joka siis hankaloitti vieläkin enemmän erottamista. Harmi.

Vaikea selittää, ja vaikea jotenkin itsekkin ymmärtää että sellaisen haluan kun siis en tiedä mitä tasan tarkkaan haluan. Tai no, sellaisen siluetin ainakin mahdollisimman hyvin.  

Ehkä eniten olisin halunnut nähdä kengät hyvin, koska olen järkyttävän huono sovittamaan kenkiä hameen kanssa varsinkaan tälleen kylmällä. En edes oikeasti osaa mitenkään käyttää nilkkureita niin, että jättäisin sen tyngän varren näkyviin oli kengät sitten kuinka nätit ja kivat tahansa.. Pöh! Joko käytän sellaisia niin, että varsi peittyy helmalla tai lahkeella tai sitten vedän päälle säärystimet.  Raivostuttavan rajaavaa, koska omistan kuitenkin todella nätit nilkkurit. No ei aina voi voittaa. Tai jos vaan omistan niitä liian vähän..?

Mutta niin, ettei tämä aloittaminen mene ihan pieleen niin en tahdo jättää tähän vain valittamista ja kitinää, joten päivän moka: Pesin taas töissä hampaitani, ja koska työskentelen yksin niin juuri silloin tietenkin piti tulla asiakkaan ovelle. Unisena menin avaamaan, hammasharja edelleen poskella yritin raaputtaa hammastahnaa mustilta suorilta housuilta kauluspaita rytyssä. Olisin ollut valmis jopa maksamaan, että olisin saanut tietää asiakkaan ajatukset! Varsinkin sen jälkeen kun hän oli tuijotettuaan tarpeeksi saanut sanottua, että hänellä on hammastahnaa. Tietenkin kuulin väärin ja vastasin että tiedän.. "Kröhm..Siis tulossa tänne."

Kyllä taas hävetti! Mutta saatiin kumpikin hyvät naurut. Olipa loppu päivän ajan todella ammattimainen olo

Mutta jääköön tähän, ens kerralla kirjoittaessa pitäisi kaiken järjen mukaan olla jo helpompaa. Sen näkee sitten.