HipHei!

Edellistä tekstiä lukiessa tuli mieleen heti, et ei tuollasta oikeasti onneks usein ole. Oman pään sisällä asioita tulee dramatisoitua kovasti, eli ihan liikaa. Ollaan siis nahisteltu kunnolla noin maksimissaan kolmesti vuoden aikana.. Eihän se ole liikaa? No nyt on rauha maassa, kohta alkaa kesälomat, on ihanaa tehdä kaikkea ja ja ja.. Kaikesta eniten odotan Koiraa! Tosin kesäloman jälkeen, mutta kuitenkin.

Sellainen Petit Brabancor (? vaikeita nimiä, eli ihan lyhytkarvainen griffoni) on tulossa meille. Suunnittelin että olisimme menneet katsomaan ihan vain niitä aikuisia, jotta näkisi minkälainen koira on oikeasti tuollainen rotu, mutta sielähän oli kolme hellyyttävää, äärimmäisen nättiä ja tavallaan säälittävää otusta joten tunnin kasvattajan kanssa jutustelun jälkeen sain kuulla, että siinä olisi yksi musta uros vapaana, ja se luovutettaisiin meille jos sen ottaisimme. En voinut heti sanoa, et "Jee! Joo!" joten maltoin tutustumis päivän iltaan asti sen pennun varaamista... I´m In Love! ...vaihteeksi...

Huomenna menen ostamaan lisää juttuja, mutta valtavasti on jo kaikkea... Kaulapanta, kynsisakset, säämiskä, flexi jne. Vielä muutama hankinta, vaikka pentu täyttää 8 kk vasta kesäkuun puolessa välissä  Ihanaa, oikeasti syy shoppailla. Ja kangas leikkurin alustoineen ja mittoineen meenasin ostaa itselleni ihan sillä syyllä, että saan tehtyä vielä muutaman tilkkutäkin koiralle aiempaa helpommin  Oon Niin intona kuin vain voin, huh!

On mulla ollut jo tosi pitkään koirakuumetta, mutta tän viimisen pisaran toi hyvä ystäväni, hankkimalla koiran. :) Eikä miestäkään tarvinnut taivutella erikseen. Todettiin melkeen yhteen ääneen "se on siinä.." kun lähdimme kasvattajalta, rakastuin ja rakastuimme. Mutta jatkan nyt töitä, koira kuumetta ja kevät illan hengittämistä... Kaikki on taas "vaaleanpunaista"

Edit:Edellinen kirjoitus poistettu.